Työelämä nuoren silmin – harjoittelijan terveiset

Ihmiset ylittämässä katua Helsingissä.

Olen Pette, 16 v. ja olen työskennellyt Tuoconissa muutaman kuukauden verran harjoittelijana. Opiskelen kaksoistutkintoa, eli valmistuttuani minulla on ylioppilastutkinto ja liiketoiminnan perustutkinto. Tarkoituksena tällä harjoittelujaksolla oli oppia erilaisia asiakaspalvelutaitoja sekä työelämän käytäntöjä. Voin ylpeänä sanoa, että näitä asioita on koettu ja opittu. Niinpä blogin aiheeksi valikoitui työelämä minun silmissäni.

Työelämä on ollut minulle rehellisesti sanottuna hieman sekava käsite. Vanhempani ovat tehneet aina paljon töitä ja se on tietenkin muokannut omaa näkemystäni työn tekemisestä. Pelkän työntekemisen sijaan olen keskittynyt myös työelämätaitojen oppimiseen ja se on tuntunut oikein hyödylliseltä – siitä on kiittäminen pääasiassa ohjaajaani sekä ’’pomoa’’ Ronjaa. Olen päässyt tekemään paljon erilaisia työtehtäviä, mm. käännöstyötä, rekrytointisoittoja, asiakaspalvelua (f2f), nettisivusuunnittelua ja kahvinkeittoa. Viimeinen ei ehkä kuulunut joukkoon mutta voin vakuuttaa, että jatkossa osaan keittää kahvia ainakin nopeammin ja tehokkaammin. Ymmärrykseni on kuitenkin laajentunut paljon viimeisen muutaman kuukauden aikana ja se on karttunut pääasiassa kokemusten ja henkilöiden kautta. Lisäksi olen opetellut käyttämään erilaisia järjestelmiä ja systeemejä sekä paljon muuta. Ymmärrän, että mielikuvani perustuu vieläkin lyhyeen aikaan ja pieneen näkymään, mutta minulla on jo huomattavasti parempi käsitys työelämästä! Olen oivaltanut, että harvoin on vain yhtä tapaa tehdä tiettyä asiaa ja itselle sopiva tapa löytyy ajan myötä.

Konkreettisesti päiväni ovat olleet pääasiassa lyhyiden projektien parissa työskentelyä (ehkä oikeammin kyse on ollut tehtävistä). Tavoitteena on suorittaa projektit mahdollisimman hyvin peräjälkeen tai samanaikaisesti. Yhden kohokohdan harjoitteluajaltani nostaakseni haluaisin mainita tehtävän, joka sai pojan jännittämään. Sain jaksoni aikana soittaa muutamia rekrytointisoittoja ei-valituille. Kyseessä on ystävällinen soitto henkilölle, joka ei tullut valituksi prosessin seuraavaan vaiheeseen. Pidän itseäni suhteellisen rohkeana ihmisenä, enkä arastele puhua muille. Kuitenkin, kun käteen lätkäistään puhelinnumero ja annetaan tehtäväksi perustella aikuiselle ihmiselle, miksi häntä ei valittu haastatteluun, alkaa jännittää. Peruskoulutaustalla on vaikea olla vakuuttava varsinkin, kun linjan toisessa päässä on kokenut työelämän konkari. Kaikesta huolimatta kaikki meni hyvin ja soitot alkoivat luonnistua loppua kohden hieman rennommin. Sain soitoista myös hyvää palautetta suoraan vastaanottajilta ja myös puhelut kuunnelleelta ohjaajaltani.

Varsinainen oman työuran aloitus on varmaankin vuosien päässä. Mietin, millä tavalla työelämä on muuttunut siihen mennessä. Uskoisin, että digitaalisuus lisääntyy entisestään ja työkalujen monipuolista käyttöä arvostetaan nykyistäkin enemmän. Lisäarvoa voi siis tuoda käyttämällä monenlaisia työkaluja, joista kaikki eivät liity omaan perustehtävään (tämä oli Ronjalta lainattu sana!).

Vaikka harjoittelujaksoni ei ole vielä päättynyt haluaisin kiittää koko Tuoconin henkilökuntaa kaikesta avusta! Minut otettiin vastaan hyvin ja tasa-arvoisesti eikä minua kohdeltu eri tavalla, kuin muita. Tämä on ollut minulle tärkeä asia. Haluan kiittää kaikkia ajasta, jonka he ottivat omasta arvokkaasta työajastaan perehdyttääkseen minua. Kiitos myös asiakkaille ja muille tahoille kärsivällisyydestä työelämää opettelevan kanssa.

Yhteydenotto

Mikäli tahdot lisätietoja, olethan yhteydessä

Jyväskylä

Harri Jääskeläinen

+358 40 528 0056

Kaikki kaikki yhteystietomme