Muutosjohtamisen tärkeys on varmasti kirkastunut jo jokaiselle yritysjohtajalle ja esihenkilölle. Työelämä harjoitti ja kouli työntekijöitä tehokkuuteen ja kuuliaisuuteen vuosikymmenet ja nyt tarvitsemmekin sen sijaan luovuutta, uudistumiskykyä ja (ah niin käytettyä) yrittäjähenkisyyttä. Muutos on raju ja nopea. Radikaaleimmat toteavat, ettei muutosten välistä aikaa enää ole – koko työelämä on muutosten ketjua, jossa uudistuminen on elinehto.
Organisaatioiden johtamisessa kiinnitetään edelleen paljon huomioita muutoksen johtamiseen, jalkauttamiseen, mobilisointiin, sparraamiseen − rakkaalla lapsella on monta nimeä. Valmentajana olen kuitenkin havainnoinut, että todellisuudessa muutoksen päivittäinen johtaminen on monessa yrityksessä totta enemmänkin puheen tasolla. Vaikka tiedämme laajalti, miten muutoksessa kannattaa toimia, stressitasojen ja kiireentunnun kasvaessa ymmärtäväisyys ja opit muutoksen vaiheista unohtuvat äkkiä. Tässä blogissa pohditaankin muutosjohtamisen aktiivivaiheen sijaan sitä, mistä tunnistaa muutoksen kiinnittyneen osaksi arkea.
Esihenkilön tai kollegan roolissa muutoksen tai idean läpimenoa voi tarkastella ainakin seuraavin tavoin:
Muutos identiteetissä. Muuttunut identiteetti ja omaksuttu uusi rooli kuuluu puheissa, esimerkiksi työnimikkeen vaihtuminen kuuluu epävirallisissa keskusteluissa, ”me” tarkoittaa uutta, laajempaa joukkoa tai kahvi kaadetaan uuden brändi-ilmeen mukiin. Arjen toiminta ja puheet näyttävät, että ihmisillä on halukkuutta liittyä uuteen tarinaan ja olla mukana rakentamassa sitä.
Arki sujuu. Suuri osa arjesta sujuu vaivattomasti perustehtävään keskittyen, eikä muutoksen edistäminen tai siihen liittyvä kehittäminen vie yli 20 %:ia viikoittaisesta työajasta. Asiakaskokemus ja muut keskeiset laatutekijät ovat palautuneet normaalille, muutosta edeltäneelle tasolle tai aiempi taso on ylitetty.
Tulevaisuusorientaatio. Energia suuntautuu pääosin tulevaisuuteen. Nykyhetki tai menneisyys ei tuolloin vie fokusta liiaksi, vaan strategisempi suunnittelu, visiointi ja ideointi onnistuu ja tuottaa tulosta. Mennyttä ei muistella ”ennen oli kaikki paremmin” -mentaliteetilla, vaan se nähdään kehitysvaiheena nykytilanteeseen.
Muiden auttaminen. Yhteistyön sujuvuus ja avun tarjoaminen ovat merkkejä siitä, että muutostilanteen luoma paine ja sen tuottama hetkellinen putkinäkö ovat väistyneet. On siis mahdollista jälleen havainnoida muiden työtilannetta ja antaa tukea sitä tarvitsevalle. Fokus avartuu pelkästä omana ja pakollisena pidetystä laajemmalle alueelle ja joustavuus lisääntyy.
Tavallista murinaa. Vaikka esihenkilön kärsivällisyyttä koetellaan joskus triviaalilla valituksella, voi sekin olla merkki muutoksen kipuiluvaiheen ohittamisesta. Kun biojäteastian tyhjennysväli tai kahvikuppien määrän riittävyys nousevat viikkopalaverin polttavimmiksi puheenaiheiksi, ollaan jo pitkällä tavallisessa työarjessa. Jos toimintakyky riittää nurinaan, työn peruselementit ovat luultavasti jo löytäneet uuden paikkansa.
