En ole psykologi tai sosiologi, miksi siis ohjaan itseohjautuvuutta työssäni? Valmentajan ja coachin roolissa tehtäväni on yksinkertaistettuna auttaa asiakkaita oppimaan, vaihtamaan näkökulmaa, parantamaan yhteistyötä ja kehittymään ammatillisesti. Yhteistyön fasilitointi ja ajattelun coachaaminen saa aiheensa asiakkaiden tarpeista ja mm. yhteiskunnallisesta keskustelusta ja trendeistä. Näin ollen myös itseohjautuvuus on teema, jota asiakkaani haluavat tutkia ja kehittää omissa työyhteisöissään.
Heikki Pasanen, eläköitynyt yliopettaja kirjoitti ( HS mielipide 15.3.) hienosti itseohjautuvuudesta koulumaailmassa. Hän määrittelee sen itseksi kasvamiseksi sekä muiden kautta ja kanssa kehittymiseksi ja siten ”Mikään työpaikka ei tarvitse yksin pärjääviä sankareita .” Pasanen kirjoittaa koululaisista, mutta ajatukset sopivat sellaisenaan myös työelämään. Olemmeko tehneet fundamentaalisen virheen, sillä ajattelemme nimenomaan, että menestystarinat, menestyjätyypit, voittavat yritysideat ja markkinajohtajayritykset ovat yksin pärjäävien huippuyksilöiden ponnisteluiden tuotteita. Emme osaa kertoa menestystarinoita muun, kuin huippusuoritusten kautta. Kuitenkin menestyvät yhteisöt ovat pohjimmiltaan luottamuksen, itsetuntemuksen ja laadukkaan ajattelun sekä yhteistyön lopputuotteita.
Itseohjautuvuus on elinikäinen tavoite
”Itseohjautuminen ei lopu nuoruuden tai aikuistumisen erilaisiin siirtymävaiheisiin vaan jatkuu tarpeena läpi koko elämän – – Itseohjautuja hakeutuu pikemminkin toisten seuraan ja yhteyteen kuin tekee asioita eristäytyneenä ja yksin.” Pasanen mainitsee, että itseohjautuvuus nähdään usein yksilön ongelmana koulumaailmassa. Tämä pitää paikkansa myös yrityksiä ja ammattilaisia tarkasteltaessa: itseohjautuvuus on johtajan tai vertaisen fantasiaa siitä, että ilman kommunikaatiota tai yhteistyötä omaamme jaetun mielen. Meillä on siis samanlaisia ajatuksia, odotuksia ja tavoitteita silloinkin, kun niistä ei puhuta. Näin ilmaistuna kaikille on selvää, että odotukset ja ajatukset eivät voi olla linjassa ilman keskustelua ja perusteluita.
Parhaissakin yhteisöissä ja ihmissuhteissa olemme kuitenkin optimistisia sen suhteen, mikä määrä yhteistyötä, viestintää ja siitä syntyvää luottamusta riittää itseohjautuvuuden luomiseen. Kun halutaan luoda itseohjautuvia organisaatioita ja menestystarinoita, tarvitaan yhteisöllisyyttä, tukea ja ajatusten jakamista. Meidän tulee myös muistaa, että ammattilainen tai aikuinen ei ole valmis sen enempää, kuin uransa aloitteleva nuori tai koululainen, vaan hänen kasvuaan ja potentiaaliaan pitää tukea koko työuran läpi. Vain tarvitun tuen taso vaihtelee. Haastan jokaisen ammattilaisen pyytämään palautetta, etsimään vertaisia ja vaatimaan tukea oman ammatillisuuteensa kehittymiseen. Pasasen sanoin: ollaan ihmisiksi ja tullaan omiksi itseksemme.