Olin tänään kehityskeskustelussa. Minkälaista palautetta sait?
Eilen purettiin projektia asiakkaan kanssa. Minkälaista palautetta sait?
Kävin työhaastattelussa. Minkälaista palautetta sait?
Palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat tarpeellisia ja samalla vaikeita taitoja hallita. Kiitetyn esihenkilön tunnusmerkkinä pidetään hyvää sekä positiivisen että rakentavan palauteen antamista. Miten on palautteen vastaanottajan vastuun ja kehittymisen laita?
Pelkistäen palautteen vastaanottajat voisi jakaa kahteen ryhmään. On niitä, jotka ottavat rakentavaa palautetta innolla vastaan, koska haluavat aidosti kuulla, miten voisivat kehittyä ihmisenä ja ammattilaisena ja sitten toinen ihmisryhmä, joka enemmänkin haluaa varjella omaa kuvaa itsestään ja näkee tätä kautta rakentavan palautteen aina vaarallisena ja usein saattaa tehdä siitä henkilöön meneviä ylitulkintoja.
Kehumisen sanotaan olevan helppoa, hyvää palautetta on mukava antaa. Jos kehuminen on helppoa, onko suuri vaara, että siihen ajaudutaan helppona ratkaisuna. Tällöin vaikeampia (ja ehkä joskus tärkeämpiäkin) asioita ei haluta nostaa pöydälle. Tämä johtuu epämukavasta tunteesta, jonka ”rakentava/kriittinen” palaute saattaa sen antajassa aiheuttaa. Jos esihenkilöltä tulee pelkästään kehuja, onko mahdollista, että aidosti erinomaisesti työtään tekevä alainen jää palautteen osalta hieman pintapuolisesti käsitellyksi? Luultavasti esihenkilö ei ole riittävästi syventynyt tapaukseen siinä mielessä, että uran kannalta tärkeitä jatkokehityspolkuja ei olla pohdittu.
Jokainen kohtaaminen on erilainen. Jokainen palaute on yksilöllinen ja sen viesti tulkitaan yksilöllisesti. Aihetta tutkineet ovat kategorisoineet palautteen annon kenttää omien tutkimustarpeidensa mukaan. Tutkijoiden mukaan palaute voi olla ainakin positiivista, neutraalia, negatiivista, kongruenttia, epäkongruenttia, yleistä, spesifiä, sanallista, ei-sanallista, korjaavaa, epämääräistä, yksinkertaista, monimutkaista, julkista, yksityistä, välitöntä tai viiveellistä.
Yksi tapa käsitellä palautetta on saajan näkökulma. Hänen näkökulmastaan se voidaan jakaa kolmeen luokkaan: positiiviseen, neutraaliin tai negatiiviseen. Se mitä ominaisuutta palaute edustaa määräytynee vuorovaikutusprosessin seurauksena. Palautteen vastaanottaja arvioi edeltäneen toiminnan, sen hetkisen tilanteen, palautteen viestin, ja palautteen antajan äänenpainon ja –sävyn. Näiden perusteella palautteen saaja tekee päätöksen, mitä kolmesta luokasta saatu palaute edustaa.
Alussa mainitsin kaksi erilaista ihmistyyppiä, ne, jotka janoavat palautetta, ja ne, jotka haluavat suojella itseään. Nämä ovat tietysti ääripäitä, ja suurin osa ihmisistä asettunee johonkin näiden välille. On tärkeää muistaa, että jokainen pystyy muuttumaan palautteen vastaanottajana, se on harjoiteltava taito. On myös hyvä muistaa palautteen antajan inhimillisyys, yksikään palautteen antaja(kaan) ei ole virheetön. Palaute annetaan aina jostain tietystä näkökulmasta.
Molempien osapuolien lähtökohdat huomioon ottaen, päästään parhaimmillaan tilanteeseen, jossa palautteenannosta voi syntyä rakentavan keskustelun kautta hedelmällinen oppikokemus niin antajalle kuin saajalle.
Käytetään sitten termiä rakentava, korjaava tai kehittävä palaute, niin jos vastaajanottaja kokee sen negatiivisena, onko palaute epäonnistunut? Yhtä oikeaa vastausta ei varmasti ole, mutta joka tapauksessa se on ensiarvoisen tärkeää huomioida. Yhdelle rakentava palaute on hyvä vinkki, kuinka voi kehittää omaa toimintaa, toiselle sama taas tarkoittaa itsetunnon laskemista ja sitä kautta ehkä virheiden pelosta johtuvaa huonompaa suoritusta jatkossa.
Palautteen jälkeen on hyvä miettiä, miten tästä eteenpäin. Onko esim. annettu selvät askelmerkit siihen, miten negatiiviseksi koettu palaute voidaan jatkossa kääntää positiiviseksi. Usein jos työntekijällä on selvä ymmärrys siitä, mitä häneltä odotetaan, niin hän myös pystyy näkemään annetun rakentavan palautteen reiluna ja tekemään mahdolliset muutokset asian korjaamiseksi.
Palautetta, kaikenlaista, otetaan vastaan.
