Mutustellaanpa hieman, Wikipedia määrittelee työnantajan seuraavasti, ” Työnantaja on juridinen taho tai henkilö, joka solmii työsopimuksen työntekijän kanssa saadakseen tältä työsuorituksen.” Mielikuvan määritelmä kuuluu Wikipedian mukaan seuraavasti: ”Mielikuva on havainnon kaltainen elämys ja näköaivoalueen muodostama muistinvarainen ja siis mentaalinen representaatio, johon ei kuitenkaan liity mitään ulkoista ärsykettä, joka toimisi havainnon kohteena.”
Työnantajamielikuva, havainnonkaltainen elämys yrityksestä, hyvin hoidettu rekrytointi, hyvin hoidettuja työsuhteita, mielekästyö, kehittyvä työympäristö, kehittyminen, mukavat työkaverit, hyvä työyhteisö, listasta tulee väistämättä laaja. Työnantajamielikuvaan on alettu viimevuosina panostaa laajalti, syykin on selvä, hyviä työntekijöitä on yhä vaikeampi saada ja tavoittaa. Panostaminen on siis lähes välttämätöntä.
Työn merkityksellisyys ja sisältö on meille ihmisille yhä tärkeämpää, haluamme että työantaa muutakin kuin palkan. Työn on kyettävä vastaamaan sosiaalisiin tarpeisiin, haluamme kuulua joukkoon ja olla osana yhteisöä. Työnantajamielikuvaan vaikuttaminen on tärkeää työssäviihtyvyyden kannalta ja että saataisiin uusia sopivia ja hyviä työntekijöitä. Yrityksissä on alettu käydä keskustelua jossa HR-organisaatio toivoo toimenpiteitä työnantajamielikuvan edistämiseksi mm. markkinointia, näkyvyyttä, työsuhde-etuja. Liiketoimintayksikkö kuitenkin tyrmää ajatuksen ”toimimme BtoB-markkinassa, emme tarvitse kuluttajamainontaa”. Näin oli ennen, ei ole enää. Kun aikaisemmin osaajat löytyivät omalta kylältä, erityisosaajat viimeistään naapurikylästä ja erikoismiehet kaupungista nyt ei välttämättä löydy edes maanrajojen sisäpuolelta. Sen vuoksi on tärkeää että yritys on tiedetty ja tunnettu, jotta yritys on kiinnostava ja että se ylipäänsä tiedetään. Luotamme siihen jonka tunnemme.
